Olen osittaisella vanhempainvapaalla ja teen teoriassa 40-prosenttista viikkoa. Todellisuudessa työt jatkuvat lähes täysipäiväisesti vielä kuukauden.
Istun konehallin kahvihuoneen lattialla maton päällä nelikuinen vauva sylissäni. Viereeni olen virittänyt vauvan makoilupeiton ja kaiken tuttipullosta helistimeen.
Edessäni on tietokone ja Teams-palaveri. Käymme it-talon ohjelmistokehittäjien kanssa läpi projektin lopputuotoksen lanseerausta.
Huolimatta kaikista tykötarpeista, vauva ei viihdy muuten kuin sylissäni.
Valinta on omani. Projektipäällikölle on vaikea palkata sijaista projektin H-hetken lähestyessä, eikä lasten saaminen katso kalenteria. Esihenkilöltäni saan vain kannustusta pitkille perhevapaille.
Silti mieleen hiipii väistämättä ajatus: Jos olisin nainen, olisinko saanut jo sijaisen, joka ottaisi työni harteilleen.
Tarkkoja tilastoja sijaisjärjestelyiden eroista miesten ja naisten välillä perhevapaiden aikana ei ole. Osviittaa saa Isä hoitaa -tutkimushankkessa vuonna 2016 tehdystä kyselystä sekä vuoden 2013 perhevapaakyselyn tuloksista.
Naisvaltaisilla aloilla isät saivat selvästi useammin sijaisen kuin miesvaltaisilla aloilla. Sijaisjärjestelyihin vaikuttaa muun muassa työn autonomia. Mitä enemmän työntekijällä oli mahdollisuus vaikuttaa työtehtäviinsä ja esimerkiksi projektien aloittamiseen, sitä epätodennäköisempää oli sijaisen palkkaaminen perhevapaan aikana.
Tulokset tilapäisen hoitovapaan osalta tukevat mutua. Miehet tekivät selvästi useammin töitä hoitaessaan kotona sairasta lasta ja työt kasautuivat naisia useammin hoitovapaan aikana. Lisäksi naisille palkattiin todennäköisemmin sijainen.
Etenkin sijaisuuden osalta lukemia selittää osittain tyypilliset naisvaltaiset alat, joilla töitä ei voi lykätä. Tuskin kuitenkaan kaikkea.
THL:n Isä hoitaa -työpaperi (2018) tiivistää asian hyvin: “Etenkin ylemmille toimihenkilöille oli tyypillistä, että työtehtävistä huolehtivat isät itse joko ennen vapaata, vapaan jälkeen tai sen aikana.”
Ei ihme, että isien illuusio omasta korvaamattomuudestaan töissä kukkii. Jos selvää kannustinta viettää pitkät perhevapaat ei ole, eikä organisaatiokulttuuri vapaita tue, kiintopiste voi jäädä omaan napaan.
Yritykselle perhevapaa voi tarjota yllättävän keinon säästää. Samalla monessa paikassa harmitellaan, kun hommat eivät perhevapaiden aikana etene.
Erikoistumista vaativiin asiantuntijatehtäviin voi olla vaikea palkata sijaista. Ehkäpä kannattaisi kuitenkin kokeilla sen sijaan, että työt jaetaan eteenpäin jo muutenkin kuormittuneille kollegoille? Pitkä perhevapaa voisi aiheuttaa positiivisen ketjureaktion, jossa sijainen rekrytään organisaation sisältä ja häntä pääsee sijaistamaan esimerkiksi pian valmistuva DI.
Lainsäädäntö mahdollistaa jo pitkät perhevapaat miehille. Uusien lakien lisäksi tarvitaan sijaisjärjestelyjä ja muita perhevapaiden tasaista jakautumista mahdollistavia rakenteita.
Korvaamattomien miesten muna-kana-ongelma ratkeaa vain ratkaisemalla. Se ei ole kenenkään etu, että pitkä perhevapaa vältetään kokonaan tai käytetään Teams-palavereihin vauva sylissä.
Sijaisen palkkaaminen takaisi sen, että palkansaajaisän käsitys korvaamattomuudestaan kohdistuisi sinne, missä se todella pitää paikkaansa.
Kirjoittaja työskentelee datapäällikkönä Mediakonserni Keskisuomalaisessa ja on koulutukseltaan VTM ja DI.
- Haluatko lukea muita näkemyksiä? Lisää TEK-lehden kolumneja löydät täältä.