Korkeakoulutus on muuttunut viime vuosina hurjasti. Vielä jokin aika sitten tentit käytiin tenttimässä tenttisalin puolella, nykyisin ne voi suorittaa etänä kotisohvalta tai tarvittaessa sähköisen tenttimisen tiloissa.
Digiloikka, työelämän painopisteiden siirtyminen uusille aloille sekä covid-19 ovat luoneet uusia vaatimuksia korkeakoulutukselle.
Kuitenkin perusasiat ovat säilyttäneet merkityksensä, eikä alakohtaista perustaitojen oppimista tule sivuuttaa uuden teknologian ja toimintatapojen varjolla.
On sääli, että yliopistosta valmistuu esimerkiksi teräsrakennesuunnittelun ammattilaisia, jotka eivät ole koskaan pitäneet kädessään MIG/MAG-pistoolia, saatikka nähneet RHS-putkea.
Koita siinä sitten suunnitella nostolaitetta tai ajoneuvon runkoa. Näin teekkarin näkökulmasta edes sipaisu käytäntöä opintojen aikana tekisi oppimisprosessille terää. Trendinä on kuitenkin ollut, että siitä vähäisestäkin käytännön tekemisestä leikataan, ja opinnot siirtyvät verkkoon.
Koulutuspoliittisten päätösten tulisi olla pitkäjänteisiä, jotta rahoituksen riittävyys voidaan taata myös tulevaisuudessa.
Hetki sitten valtioneuvosto myönsi uusia koulutusvastuita useille korkeakouluille eri puolilla Suomea. Lappeenrannan–Lahden teknillinen yliopisto LUT sai vastuulleen yhteiskuntatieteiden koulutuksen. Välittömästi valtakunnan tason päätöksen jälkeen löytyi Lappeenrannan kaupungin takataskusta noin kymmenen miljoonaa euroa tukemaan uuden alan koulutuksen käynnistämistä.
Väistämättä herää kysymys, olisiko tuota kymmentä miljoonaa hellinnyt siinä tapauksessa, että koulutusvastuuta yhteiskuntatieteistä ei olisi Lappeenrantaan saatukaan?
Käsittääkseni jokaiselle eurolle olisi kyllä löytynyt käyttöä jo edellisissä yliopiston budjeteissa esimerkiksi tutkimusta tukemaan. Ja miten rahat sitten jaetaan, kun on laihojen vuosien aika ja koulutuksesta leikataan
Monipuolisuus on hyvästä, ja on hienoa, että koulutusta rahoitetaan. Pitäisikö kuitenkin välillä miettiä resurssien parempaa keskittämistä ja laatuun panostamista? Yhteiskuntatieteitä voi opiskella Helsingissä, Tampereella, Turussa, Jyväskylässä, Vaasassa, Lapin yliopistossa ja varmaan muuallakin. Olisiko LUT-yliopiston voinut pitää teknilliskaupallisena laitoksena, joka tukisi Suomen vientiteollisuuden tarpeita keskitetyllä ja hyvin resursoidulla koulutuksella?
Määrä ei korvaa laatua, ja kun jakajien määrä kasvaa, on yksilölle jyvitetty osa pienempi.
Kirjoittaja on tekniikan kandidaatti konetekniikasta ja ansiolentäjä.
- Haluatko lukea muita näkemyksiä? Lisää TEK-lehden kolumneja löydät täältä.