Palasin juuri töihin urani pisimmän poissaolon eli vanhempainvapaan jälkeen. Samalla puolisoni siirtyi hoitamaan kaksosvauvojamme loppuvuodeksi. Meille oli alusta asti selvää jakaa perhevapaat tasan. Vaikka mahdollisuus ja kannusteet tällaiseen jakoon ovat olleet Suomessa jo pitkään, olemme poikkeus perhevapaiden jakamisessa. Isät pitävät murto-osan perhevapaista, mahdollisesta hoitovapaasta puhumattakaan.
Syytä tästä vieritetään usein äitien vastuulle. Entä jos ne äidit vaan haluavat olla kotona? On totta, että lapsiarjen pyörittäminen voi viedä kaistaa uralla suoriutumisesta ja tämä pyöritysvastuu kaatuu useimmiten äitien niskaan. Eikä mikään ihme, että kaatuu, kun yhteiskunnan normit – babyshowerit, odotusajan vertaistukiryhmät, työpaikan sijaisjärjestelyt – korostavat vanhemmaksi tulon mullistavuutta lähinnä äidille.
Jos kyse olisi vain muutamien kuukausien uraputkikatkoksesta, vinouman voisi ohittaa olankohautuksella. Seuraukset ovat kuitenkin monenkirjavia ja ne ulottuvat jopa aikaan ennen perheellistymistä.
Kun nuori perheetön nainen ja mies laitetaan vierekkäin, mies laitetaan useammin kasvamaan vastuullisempiin tehtäviin saman tien, kun taas naisessa nähdään potentiaalia olla jotain suurta sitten joskus. Railo etenemisvauhdissa ja ylennysten palkkahyödyissä siis repeää, ennen kun urat ovat päässeet vauhtiin ja perheitä ehditty perustaa.
Hyvässä työmarkkina-asemassa olevat äidit palaavat nopeammin takaisin työelämään. Tästä huolimatta monilla työpaikoilla luovutetaan heti kättelyssä 30-vuotiaiden naisten suhteen mahdollisen perheellistymisen pelossa. Ura jää junnaamaan lähtötelineisiin, kun vastuuta ei saa.
Perhevapaille siirtyessä kukaan ei välttämättä koskaan soita lastaan kotona hoitavalle äidille ja kutsu työpaikalle lounaalle. Vapaiden lähestyessä loppuaan kukaan ei suunnittele aktiivisesti äidin työhön paluuta. Jos kotona odottava perhe tuo äidille ainoan sitoutuneisuuden tunteen, miksi hän sitoutuisi yhtään sen enempää työpaikkaan?
Vapaiden tasaisella jakamisella on ollut valtava vaikutus kokemukseemme molempien vanhempien pystyvyydestä, enkä voi muuta kuin suositella samaa valintaa kaikille perheille. Se oli myös ainoita paikkoja itse vaikuttaa perhevapaiden uraseurauksiin.
Paljon suuremmat vaikuttamisen avaimet ovat työnantajan käsissä. On ollut ihanaa palata työpaikkaan, jossa on voinut käydä lounastelemassa ja vapaa-ajan tapahtumissa pitkin vapaata ja jossa paluu uusiin tehtäviin on suunniteltu. Sillä kun minut halutaan takaisin, myös minä haluan palata takaisin.
Kirjoittaja on lääketeollisuudessa työskentelevä biotekniikan diplomi-insinööri ja TEKin hallituksen jäsen.
Kirjoitus on julkaistu kolumnina TEK-lehdessä 4/2024.