Tutkijoiden rooli tietoyhteiskunnan keskeisenä infrastruktuurina on jäänyt vähemmälle huomiolle, vaikka paljon puhutaan tiedeyhteisön kyvystä tuottaa innovaatioita.
Tutkijat ovat tietohuoltovarmuuden tukipilareita, joihin moni nojaa etsiessä ymmärrystä. Jatkuva tiedon tuotanto ja monimutkaisten ilmiöiden seuranta on tärkeää, koska rakentavien päätösten tekeminen ei onnistu ilman kattavaa tilannekuvaa.
Perinteisesti tiedon siirtoa ja käyttöönottoa ymmärretään eräänlaisella vajausmallilla. Mallin mukaan osalla ihmisistä on tiedossa puutteita, ja tämä tilanne voidaan korjata tuuttaamalla tietoa sinne, mistä sitä ajatellaan puuttuvan.
Jokainen lienee huomannut viimeistään rokotekeskustelua seuratessaan, että tällainen yksinkertaistus ei toimi arkisessa maailmassa. Tosiasiassa tiedon siirtäminen rakentuu paljon vastaanottajan halulle tai haluttomuudelle ottaa tietoa käyttöön.
Oleellisessa osassa kokonaisuutta on siis paitsi tiedon luotettavuus, myös luottamus tiedon tuottajiin. Luottamus tietoon koostuu monesta osasta, mutta perustuu pitkälti tutkijoiden vastuulliseen ja avoimeen tiedontuotantotyöhön.
On myös selvää, että tietoaukkoja tulee aina olemaan ja moniäänisessä maailmassa tietoaukoille kyllä löytyy täyttäjiä. Rakentavien päätösten kannalta on oleellista, että aukot täytetään luotettavalla tiedolla. Monet yhteiskunnalliset haasteet ovat yhä moniulotteisempia ja kytkeytyneempiä kuin ennen, koska niihin väistämättä kietoutuvat esimerkiksi moninaiset ympäristöhaasteet sekä teknologiset ja yhteiskunnalliset muutokset. Muutokset luovat painetta lisätä tiedonkulkua myös alojen välillä aiempaa enemmän.
Energian ja vesihuollon kannalta infran rooli on helppo nähdä konkreettisesti: jos piuha tai putki katkeaa, niin pulassapa ollaan. Yhtä lailla tulisi tunnistaa tiedon huoltovarmuusinfran rooli ja pitää rakenteet tietoisesti hyvässä huollossa, jotta ne toimivat silloin kun tarvitaan.
Pelkkä luotettava tiedon tuotanto ei siis aina riitä, vaan lisäksi tarvitaan toimivat tiedon kulkureitit. Vaikka niin toivoisi, niin tieto ei kulje saumattomasti ylhäältä alaspäin, vaan ihmisten verkostoissa ja ketjuittain taholta toiselle. Kiinnostava ja aktiivinen viestintä muodostaa rakenteita tiedon kululle, ja rakenteita pidetään kunnossa avoimuudella sekä vastuullisuudella.
Kirjoittaja on tekniikan tohtori ja tutkija, joka katsoo maailmaa ja yhteiskuntaa insinööritieteilijän näkökulmasta.
- Haluatko lukea muita näkemyksiä? Lisää TEK-lehden kolumneja löydät täältä.