Korkokengät vaihtuivat monoihin

Vuonna 2012 Anna Sundquist, 27, oli juuri päättämässä tuotantotalouden opintojaan Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa, kun hän sattumalta näki työpaikkailmoituksen, jossa haettiin henkilöstöasiantuntijaa Kevitsan kaivokselle.

– Se kuulosti mielenkiintoiselta.

Sundquist päätti hakea paikkaa. Hän oli jo aiemmin tehnyt henkilöstöalan töitä UPM-Kymmenellä Tampereella. Sinne Sundquist teki myös diplomityönsä samasta aihepiiristä.

Hänen avopuolisonsa Riku Neuvonen oli sanonut, että pääkaupunkiseudulle hän ei haluaisi muuttaa. Nyt Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa työnsä ohessa tohtoriopintoja suorittava Neuvonen asuu pari viikkoa kuukaudessa Sodankylässä ja tekee töitä etänä. Siksi paikan hakeminen ei tuntunut Sundquistista oudolta.

Lähipiiristä tuli toki toisenlaista vastaanottoa.

– Kaverit pitivät ihan hulluna. Varmaan pitävät vieläkin.

Työ mielenkiintoista

Kaksi ja puoli vuotta myöhemmin, Sundquist istuu Sodankylän Piitsipubissa ja vaikuttaa tyytyväiseltä.

– Kauheeta kun aika on mennyt nopeasti.

Sundquist kertoo viihtyvänsä töissä hyvin. Kaikkiaan Kevitsassa työskentelee noin 370 henkilöä. Sundquist kertoo työyhteisön olevan kansainvälinen. Hän esimerkiksi raportoi kanadalaiselle henkilöstöpäällikölle.

Sundquist on saanut matkan varrella lisää vastuuta. Alun perin henkilöstöasiantuntijoita oli kaksi, mutta toinen siirtyi ulkomaille ja Sundquist jäi yksin vastaamaan henkilöstöasioista. Hänen esimiehensä työskentelee Kanadassa.

Sundquist kertoo oppivansa töissä joka päivä jotain uutta.

Laskettelu onnistuu 30 asteen pakkasessakin

Sundquist kehuu Sodankylän harrastusmahdollisuuksia. Hän itse aloitti uudestaan laskettelun harrastuksen. Hän innostui puuterilumesta siinä määrin, että nykyään hän harrastaa myös vapaalaskua eli laskettelee myös koskemattomilla rinteillä.

Viime talvena hän kävi laskettelemassa joka viikonloppu. Lapin kylmä kelikään ei ole haitannut, kun osaa pukeutua.

– Ihan hyvin voi laskea 30 asteen pakkasessakin.

Kesäisin taas Sundquist käy avomiehensä kanssa vaeltamassa. Samoissa maisemissa, mitä moni eteläsuomalainen ihastelee kerran vuodessa lomallaan.

Kaikki tuntevat toisensa

Sundquist kertoo, että ei Sodankylään lähtiessä täysin tajunnut, mihin hän on tulossa. Koska Sodankylässä on hieman reilu 8 800 asukasta, kaikki tietävät toisensa.

– Yksityisyyttä ei hirveästi ole.

Sundquist kaipaakin ravintoloita ja ulkona käymistä.

– Korkokengät ovat jääneet kaappiin.

Toisaalta Sundquist on tästä käänteestä mielissään. Kaikki ottavat asiat rennommin ja töihin ei tarvitse pukeutua hienosti.

Sodankylän huonoihin puoliin kuuluu myös se, että monet liikkeet ja virastot menevät kiinni viimeistään viideltä. Koska Sundquist tekee töitä viiteen, pitää hänen hoitaa kaikki viralliset asiat vapaapäivinä.

Vaikka Sundquist on viihtynyt ja aika on mennyt nopeasti Sodankylässä, epäilee hän, että Sodankylä on hänelle vain välivaihe.

– En varmaan loppuikääni täällä ajatellut olla. Ei minulla toisaalta ole muutakaan suunnitelmaa. Niin kauan kuin työ on mielekästä ja siinä oppii uutta, niin täällä viihtyy.

– Ja poikaystävä jaksaa matkustaa tätä väliä.