Rakastuminen on helppo huomata itsessä ja toisessa ihmisessä. Se on myös todennettavissa tieteellisin menetelmin. Kun rakastuminen muuttuu rakkaudeksi, on vaikeampi havainnoida onko rakkautta riittävästi. Rakkaus on välittämistä, kiintymystä ja tottumista, mitä ei vielä pystytä mittaamaan. Siksi rakkaus ja rakastaminen onkin insinöörin logiikalla haaste.
Rakastuminen on poikkeustila aivoissa, ja se sumentaa järjen. Ihastumista voi verrata kutakuinkin pakko-oireiseen tilaan, joka on koejärjestelyin mitattavissa psykofyysisinä reaktioina. Ihastus tuottaa iloa ja hyvän olon tunnetta, silloin aivoissa aktivoituu samoja alueita kuin huumeiden vaikutuksen alaisena. Ihastus eli romanttinen rakkaus aivokemiallisena reaktiona hälvenee tilastollisesti keskimäärin parissa vuodessa.
Pitkään kestäneessä parisuhteessa palaute ei ole enää yhtä helposti tunnistettavissa. Onkin hyvä kysyä, ilahdutko enemmän siitä, että kumppani tulee kotiin vai siitä, että hän tuo mukanaan ruokaostokset? Oletko kiintynyt helppoon ja tuttuun arkielämään vai siihen toiseen ihmiseen? Tässä kohtaa voi analysoida tilannetta ja pyrkiä tarkastelemaan näitä iloa tuottavia kokemuksia erillään toisistaan.
Parisuhde perustuu pitkälti sopimukseen, ja arki voi toimia erinomaisesti, vaikka kumppanit eivät enää rakastaisi toisiaan. Rakkaus lisää kuitenkin halua päästä neuvottelutilanteessa molempia miellyttävään loppuratkaisuun. Tärkeää on siis oppia riitelemään rakentavasti ja toisiaan kuunnellen, tai ihmistyypistä riippuen, minimoimaan riitatilanteet. Viime kesänä morsiamen isä piti häissä mieleenpainuvan puheen, jossa hän sanoi, että älä sinä suutu, jos kumppani suuttuu.
Erimielisyyksien välttämiseksi tai niistä selvitäksenne kannattaa ottaa suhteen alkutaipaleella avuksi matematiikan tunneilta tuttu iterointi. Matematiikan ja piirianalyysin harkoissa piti joskus ratkaista tehtävä approksimoiden eli tehdä sivistyneitä arvauksia yhtälön alkuarvoista ja toistaa laskutoimitus niin monta kertaa, että vastaus oli riittävän tarkka. Kun arvaat alkuarvot liian pieniksi ja liian suuriksi, oikea suuruusluokka löytyy siitä välistä. Samalla metodilla voi koetella kumppaniehdokasta ja sitä, onko hänen arvomaailmansa sinulle sopiva. Onko hänelle ok, että lähdet kaverin kanssa viikonlopuksi Berliiniin? Entä se, jos ilmoitat lähteväsi kuudeksi kuukaudeksi Intiaan joogaleirille?
Todennäköisesti kumppanin toleranssi löytyy jostain välimaastosta. On hyvä vetää överiksi, jotta tietää missä toisen rajat menevät. Sitten voitte levollisin mielin ottaa yhteisen asuntolainan ja tehdä lapset, kun tiedät, ettei toisen sietokyky ylity siitä, että sukat ovat väärässä paikassa. Harkitse kuitenkin, miten seurustelukumppaniasi haastat, sillä matematiikassakaan iterointi ei välttämättä aina konvergoidu kohti haluttua lopputulosta.
