Möttönen ajautui unelmaduuniin

Toukokuussa 2015 diplomi-insinööri Nora Möttönen istui Escarmatin toimitusjohtaja Veikko Junttilan kanssa alas ja kävi läpi tekemäänsä gradua. Möttönen oli laatujohtamista ja prosesseja käsitellyttä graduaan varten haastatellut kaikki vaasalaisen Escarmatin noin sata työntekijää.

– Yksi lopputulema oli, että firmassa on kehittämistarvetta. Tj sanoi, että siinä on varmaan sinulle sopiva homma, Möttönen kertoo.

Näin Möttönen aloitti työt ohjauskeskuksia valmistavan Escarmatin tuotantojohtajana. Hänen vastuulleen tuli noin 80 työntekijän töiden ohjaus sekä paikka johto­ryhmässä.

Ilmeisesti ihan sellainen ei ollut Möttösellä mielessä, kun hän etsi sopivaa paikkaa lopputyönsä suorittamiseen.

– En ajatellut, että voisin päästä näin siistiin hommaan.

Escarmatista Möttönen ei ollut ennen sinne hakemistaan edes kuullut. Hän toteaakin monen muun suomalaisen tavoin, että hän on ajautunut nykyiseen työhönsä.

Se voikin olla sitten harvinaisempaa, että Möttönen kuvailee työtään unelmaduuniksi.

Ihmisläheistä työtä

Möttönen kertoo halunneensa aina tehdä töitä tiiviisti muiden ihmisten kanssa.

– Näin on ollut niin kauan kuin muistan. En ole koskaan oikein analysoinut mistä se johtuu.

Jo yläasteella ja lukiossa Möttönen oli opiskelijayhdistysten hallituksissa. Vaasan yliopistoon päästessään hän hakeutui heti ainejärjestön hallitukseen ja seuraavana opiskeluvuonna ainejärjestön puheenjohtajaksi.

Yläasteella ilmoitin, että minusta tulee DI. 15-vuotiaasta eteenpäin olin kesät ja lomat töissä raksalla. 

Kiinnostus ihmisiin näkyi myös sivuainevalinnassa. Möttönen opiskeli johtamista ja organisaatioita.

Vaikka Möttösen viimeisin tutkinto on kauppatieteiden maisteri, kokee hän olevansa ensisijaisesti diplomi-­insinööri. Kiinnostus tekniikkaan on herännyt jo varhain.

– Yläasteella ilmoitin, että minusta tulee diplomi-insinööri. 15-vuotiaasta eteenpäin olin kesät ja lomat töissä raksalla, joten rakennustekniikka oli se, mitä halusin lähteä lukemaan.

Paikka Tampereen teknillisessä yliopistossa jäi kuitenkin pisteen päähän. Sen sijaan ovet aukesivat opiskelemaan sähkötekniikkaa Vaasan yliopistoon.

– Totesin, että tämä onkin enemmän kuin hyvä juttu ja sinne jäin.

Möttönen kertoo, että sähkössä alkoi kiehtoa sen monipuolisuus ja haastavuus. Oli sähkön käyttöä, sähköverkkoja, sähköntuotantoa, arkielämän sovelluksia ja paljon tekniikoita.

Vaasassa pöhisee

Vaasaan on rakennettu vuosien mittaan merkittävä energia­klusteri. Alan yritysten liikevaihto on noin 4 miljardia euroa, mikä vastaa Suomen energia-alan viennistä 30 prosenttia.

Toimijoiden liiketoiminnasta yli 80 prosenttia menee vientiin.

Alueen yrityksillä meneekin hyvin. Yritykset palkkaavat lisää väkeä niin tuotantoon kuin tuotekehitykseen ja investoivat uusien teknologioiden kehittämiseksi.

Tämä näkyy myös Escarmatissa, ja yhtiö palkkasikin syksyllä uusia asentajia.

– Viime vuosi oli tosi kiireinen, ja alkanut vuosi näyttää myös kiireiseltä. Täällä on hyvää pöhinää.

Möttönen seuraa taloustilannetta myös työtehtävänsä puitteissa. Hän pyrkii yhdessä muun johtoryhmän kanssa ennakoimaan talouden muutoksia ja olemaan yhden askeleen edellä.

Onko pieni kaunista?

Möttösellä on kokemusta Escarmatin lisäksi työskentelystä ABB:llä. Hän osaakin heti kertoa keskisuuren yhtiön edun.

– Kun ei ole raskaita organisaatiorakenteita takana, niin toimiminen ja nopea reagoiminen onnistuu helpommin.

Yhteistyötä ja toimintaa helpottaa Möttösen mielestä myös se, että sadan henkilön työpaikassa ihmiset tuntevat toisensa.

Möttönen kehottaakin diplomityöpaikkaa etsiviä opiskelijoita katsomaan vähän laajemmalle kuin pelkästään pörssiyhtiöihin. Pk-yrityksissä voi päästä mielenkiintoisten haasteiden pariin varsin nopeasti.

Ja tuohan se pk-yrityksillekin kilpailuetua, kun yritys saa uutta näkemystä yliopistoista.