Arvelin ylioptimistisesti vuoden takaisessa pääkirjoituksessa, että epidemia on v-muotoisella käyrällä. Toisin kävi. Pikemminkin kolmois-v näyttää toteutuvan.
Aika on kohdellut monia kovalla kädellä. Työttömien tekniikan yliopistokoulutettujen määrä on vuodessa kasvanut 16,4 prosenttia ja oli tämän vuoden tammikuun lopussa 3,4 prosenttia työvoimasta.
Onneksi lomautettujen määrä yli puolittui tammikuun aikana. Korona-epidemia on vaikuttanut kaikkien meidän elämäämme jollain tavalla.
Erityisen huolissani olen kuitenkin nuorista. Vuosi epidemiaa on suhteellisesti huomattavasti pidempi aika parikymppiselle nuorelle kuin vaikkapa tällaiselle yli viisikymppiselle. Tämä aika ei voi olla jättämättä jälkiä samoin kuin jälkensä jätti esimerkiksi viimeisin lama.
Omien opintojeni loppuvaiheeseen osui 1990-luvun alun taantuma. Siinä missä pari vuotta aiemmin oli voinut miltei kävellä suoraan erilaisiin kesätöihin tai harjoitteluun, lama muutti markkinat äkkiä ja hävitti runsaasti kesätyö- ja diplomityöpaikkoja.
Erityisesti tekniikan alalla työkokemuksen ja yrityskontaktien puute näkyy myöhemmin koko uralla eri tavoin.
Toivon, että mahdollisimman moni työnantaja, joiden joukossa on myös paljon tekkiläisiä, pohtisi vielä, voisiko työllistää ensi kesänä nuoria ja opiskelijoita.
Opiskelujen ohella tehtävä työ vahvistaa opiskelijan verkostoja sekä luo ymmärrystä työelämässä tarvittavista osaamisesta ja taidoista.
Myös TEK haluaa kantaa kortensa kekoon. Meillä on ensi kesänä kaksi lopputyöntekijää ja kolme harjoittelijaa.
Kirjoitus on julkaistu aikaisemmin TEK-lehdessä 2/2021.
