Opiskelijat saivat Turussa vinkkejä työelämään
TEKin ja TFiFin jäsenillassa 12.4. keskusteltiin työelämään siirtymisestä. Opiskelijoita kannustettiin kokeilemaan monipuolisesti ja treenaamaan vuorovaikutustaitoja.
”Ahdistus ja riittämättömyyden tunne, kun valmistuminen lähestyy.” Näin vastasi Teekkarikomission puheenjohtaja Liina-Lotta Erkko, kun häneltä kysyttiin, mitkä asiat opiskelijoita tällä hetkellä askarruttavat.
TEKin Turun alueen asiamies Mia Adolfsson otti vinkistä vaarin, ja ryhtyi tältä pohjalta suunnittelemaan TEKin ja TFiFin (Tekniska Föreningen i Finland) jäsenillan ohjelmaa. Turussa 12.4. järjestetyn tapahtuman teemaksi valikoitui valmistumisen kynnyksellä olevan opiskelijan työelämään siirtyminen.
Illan alkaessa kävi ilmi, että aihe huolettaa myös nuorempia tieteenharjoittajia: paikalle saapui pian valmistuvien lisäksi myös muita, jopa ensimmäisen vuoden opiskelijoita.
Opiskelijoiden vuorovaikutustaidot eivät riitä työelämässä
Illan ensimmäinen puhuja oli Erkki Härkönen Turun yliopiston ohjauksen ja koulutuksen tukipalveluista. Hän oli tehnyt opiskelijoiden tilanteesta saman havainnon kuin Erkko.
– Suomalaisilla opiskelijoilla riittää tietoa omasta alastaan, mutta he tarvitsevat lisää työelämän taitoja. Taitoa olla tekemisissä tiedon kanssa ja taitoa olla tekemisissä muiden ihmisten kanssa.
Härkönen esitteli Turun yliopiston tutkimusta, jossa verrattiin yliopiston kehittämiä ja työelämässä tarvittavia taitoja. Tutkimuksen mukaan työelämän vaatimuksia paremmin opiskelijat hallitsevat oman alansa teoreettisen osaamisen ja kielitaidot. Sen sijaan työvaatimuksia heikommiksi jäivät vuorovaikutus- ja organisointitaidot: ryhmätyöt, esiintyminen ja projektinhallinta.
Kun Härkönen tiedusteli, moniko opiskelijoista on käynyt työharjoittelussa, harva viittasi. Työelämän vuorovaikutustaitojen harjoitteleminen on hankalaa, kun harjoittelupaikat ovat kiven alla. Härkösen ja monen muunkin illan puhujan resepti verkostoitumistaitoihin oli järjestötoiminta. Siitä opiskelijoilla olikin enemmän kokemusta.
Koulu voisi ohjata opiskelijoita verkostoitumaan
Ensimmäisen vuoden opiskelija Loviisa Mäenpää oli saapunut paikalle, vaikka tiesikin, että tapahtuma oli suunniteltu pian työelämään suuntaavia opiskelijoita ajatellen.
– Halusin ruveta miettimään asiaa ajoissa.
Mäenpää oli samaa mieltä Härkösen kanssa siitä, että vuorovaikutustaidot ovat tärkeitä. Hänen mukaansa omatoimisille opiskelijoille löytyy verkostoitumiseen hyvät mahdollisuudet, mutta koulu voisi ohjata muitakin oikeaan suuntaan.
– Koulu voisi järjestää enemmän poikkitieteellisiä kursseja, jotta kaikki opiskelijat päätyisivät verkostoitumaan muiden alojen ihmisten kanssa, Mäenpää ehdotti.
Opiskelijajärjestöjen järjestämät juhlat ja muut tapahtumat saivat Mäenpäältä kiitosta.
– Niissä verkostoitumismahdollisuuksia on tosi paljon!
Kuinka tutkijasta tulee tutkija?
Härkösen puheenvuoron jälkeen syvennyttiin erilaisiin urapolkuihin: Kuinka tutkijasta on tullut tutkija? Voiko työuralla tehdä täyskäännöksen? Mitä jos päätyykin aivan erilaiseen työpaikkaan kuin mihin on opiskellut?
Åbo Akademin farmasian professori Jessica Rosenholm kertoi opiskelijoille tutkijan urasta.
– On kivaa olla tutkija. Voi tehdä ihan mitä haluaa, kunhan hankkii siihen rahaa, hän kertoi opiskelijoille pilke silmäkulmassa, ja rikkoi stereotypioita kuivan asiallisesta tutkijahahmosta esittelemällä kuvia itsestään hulluttelemassa opiskelijatapahtumissa.
Seuraavien puhujien tarinat havainnollistivat opiskelijoille, kuinka monenlaisiin töihin voi päätyä, kun on avoin mahdollisuuksille. Tätä painotti myös Rosenholm. Häneltä opiskelijat saivatkin kenties illan painokkaimmat ja hauskimmat neuvot:
– Tee ihan kaikenlaista! Lähde ulkomaille, toimi järjestössä, verkostoidu! Kunhan olet oma itsesi, ja teet sitä, mikä sinusta tuntuu oikealta, Rosenholm julisti yleisölleen valaen heihin uskoa tulevaisuuteen.