Oulussa tulee kohta ahdasta

Oulun yliopistoa voi kutsua sateenkaariyliopistoksi sanan alkuperäisessä merkityksessä. Valtava kampusalue loistaa 1970-luvulta tutuissa väreissä. Vanhan osan pääsisäänkäynnistä astuvat kohtaavat räikeän keltaisen, ja muut värit tulevat tutuiksi syvemmällä rakennusviidakossa. Alueen rakentaminen alkoi vuonna 1971 ja jatkuu oikeastaan yhä.

Syksyllä värimaailmasta pääsevät nauttimaan tuhannet uudet opiskelijat, kun Oulun ammattikorkeakoulun toiminnot ja opetus muuttavat pääosin kampukselle.

Ammattikorkeakoululaisten muutto on alkanut jo, ja se näkyy sekä sisällä että ulkona. Vapaan parkkipaikan löytäminen on aamupäivällä liki mahdotonta ja kahvilat pullistelevat väkeä.

Paikallisen sanomalehden Kalevan verkkosivuilla hämmästellään, kuinka kaikki yli 20 000 kirjoilla olevaa opiskelijaa mahtuvat vanhoihin tiloihin, ja onko muutossa mitään muuta järkeä kuin mahdolliset säästöt.

Oulun Teekkariyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Marco Quiroz ja TEKin opiskelijayhdyshenkilö Johanna Sirviö suhtautuvat tulokkaisiin silti suopeasti.

– Tulevaisuudessa teemme varmaankin yhteistyötä AMK:n kanssa sekä opinnoissa että tapahtumissa, Quiroz ennakoi.

Sirviön mukaan pientä ahtautta on jo havaittavissa esimerkiksi ruokaloissa.

– Ei täällä muuttoa vastusteta, mutta hieman mietityttää, että kuinka mahdutaan.

On syntymässä uusi ikiteekkarisukupolvi.

Pienen ahtauden kääntöpuoli on, että läheisyys kasvattaa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Oululaisen teekkarikulttuurin tunnuspiirre onkin vahva yhteisöllisyys.

Teekkareita on Oulun yliopiston 13 000 opiskelijasta noin 3 000. Vappuaaton eli oululaisittain Waaton fuksikaste on silti kerännyt kaikki opiskelijaryhmät samaan paikkaan, Oulun keskustan Åströminpuistoon.

Yhteishenki näkyy myös tiiviinä edunvalvontana yliopiston sisällä.

– Kun kaikki ovat saman katon alla, niin kaikkia koskettavat helposti samat asiat, Quiroz kertoo.

– Alasta riippumatta teekkarit ovat täällä hirveän tiiviisti yhdessä muutenkin, Sirviö vahvistaa.

Aloja riittääkin niin, että diplomi-insinöörejä koulutetaan kahdessa eri tiedekunnassa. Linnanmaalla on myös maailman pohjoisin arkkitehtikoulu. Välit ovat ainakin teekkareiden näkökulmasta välittömät. Tai kuten Johanna Sirviö muotoilee:

– Arkkarit ovat teekkareita.

Quirozin ja Sirviön mielestä Oulussa on ikävää lähinnä vain tuuli. Varsinkin talvella viima on viiltävä.

Tippalakki päähän kello viisi

Teekkareiden ominta perinnettä Oulussa edustavat fuksilakitus, Laulumarathon ja tipanmuotoinen teekkarilakki.

Fuksilakituksessa ensimmäisen vuoden opiskelijat saavat syksyllä teekkarilakkia hyvin etäisesti muistuttavan fuksilakin, jonka avulla he opettelevat teekkarilakin käyttöä lukuvuoden ajan. 

Teekkarilakit on ollut tapana jakaa vappuaamuna kello viisi. Lakki on ylhäältä päin katsottuna tipan muotoinen ja tupsu roikkuu tipan yläpäästä.

– Kun lakkia aikoinaan suunniteltiin, yhtenä ajatuksena oli ottaa vaikutteita neljän tuulen lakista, Marco Quiroz kertoo.

Laulumarathonin vuoro on syksyllä. Tapahtumassa osallistujat laulavat läpi Laulukalun, joka on Oulun Teekkariyhdistys ry:n virallinen laulukirja.

– Läpilaulu kestää liki kellon ympäri. Porukkaa vaihtuu, mutta on veteraaneja, jotka vetävät kirjan läpi.

Tekniikan akateemiset TEKin rooli Oulussa on olla tekemisen mahdollistaja.

– Autamme opiskelijoita tapahtumien järjestämisessä ja käymme puhumassa niissä. Tärkeää on myös ryhmäyttäminen. Yhteisöllisyyden voimaa ei voi liikaa korostaa, Johanna Sirviö kertoo.

TEKin alueasiamiehen Jukka Oravan työhön kuuluvat lisäksi jo työelämään ehtineiden edunvalvonta ja neuvonta.

– Yleensä yhteydenottoja tulee, kun muutokset työpaikoilla vievät huonompaan suuntaan.

Yleinen työtilanne vaihtelee Oulussa toimialoittain ja yrityksittäin. Orava on aavistuksen jopa huolestunut esimerkiksi ohjelmoijien hyvästä työtilanteesta.

– Opiskelijat houkutellaan töihin, eivätkä he valmistu. On syntymässä uusi ikiteekkarisukupolvi. 

• Lue lisää: lehti.tek.fi/opiskelijat/teekkarilakin-tarina