Soinio valitsi johtajaputken

Ehkä se tuli jo äidinmaidosta, Päivi Soinio arvelee, kun häneltä kysyy, miten hän kiinnostui tekniikasta.

– Matemaatikon ja insinöörin lapsena on aina ollut kiinnostus tekniikkaan.

Ekaluokalla Soinio sai Commodore 64:n ja kiinnostui tekniikan lisäksi ohjelmoinnista. Insinöörin ammatti ei tosin vielä ollut unelmana.

Lukion jälkeen Soinio alkoi opiskella Turun yliopistossa fysiikkaa. Hän kuitenkin kaipasi jotain konkreettisempaa ja alkoi suunnitella hakemista diplomi-insinööriopintoihin.

– Turkulaisena en halunnut Otaniemeen ja Tampere ei edes ollut harkinnassa, Soinio nauraa.

Hän pääsi Åbo Akademiin opiskelemaan tietotekniikkaa.

– Koin, että on pienempi paha opetella ruotsia kuin muuttaa pääkaupunkiseudulle.

Koodarista johtajaksi

Ensimmäisen alan työpaikan Soinio sai opiskeluaikanaan teknologiayhtiö Telesteltä markkinoinnista. Siellä Soinio kiinnostui tuotekehityksestä ja tajusi haluavansa lähemmäksi ohjelmistojen tekemistä.

Vuonna 2002 Soinio pääsi Nokialle koodaamaan ohjelmistoja kommunikaattoriin. Pian hän nousi tiimijohtajaksi.

Näihin aikoihin Soinio teki uransa tärkeimmän päätöksen.

– Päätin, että en halua koodata seuraavaa 20 vuotta. Halusin miettiä, miten asioita voi tehdä paremmin.

Soinio kertoo, että moni muukin diplomi-insinööri
pohtii, että haluaako keskittyä kehittämään omaa teknistä asiantuntijuuttaan vai haluaako lähteä vaikkapa myynti-, markkinointi- tai kehittämistehtäviin.

Karkeasti valinta menee Soinion mukaan siinä, valitseeko asiantuntijauraputken vai johtajaputken. 

Uran kohokohta Tallinnassa

Johtajaputken alku koitti vuonna 2004, kun Soinio pääsi töihin elektroniikkayhtiö Elcoteqin Design Centeriin. Tuossa tytäryhtiössä oli Soinion aloittaessa työntekijöitä noin 50, mutta kasvu oli käynnissä.

– Siellä tarjottiin vaihtoehtoja, jos vain uskalsi hypätä.

Soinio pääsi oppimaan ohjelmistojen testauksesta ja validoinnista. Hän myös nousi ensimmäistä kertaa urallaan keskijohtoon.

Keskijohdosta Soinion matka jatkui IT-palveluyhtiö Ixonosiin, joka tunnetaan esimerkiksi yhtiönä, joka toimitti palveluita Nokialle.

Ixonosissa Soinio pääsi kehittämään ja kasvattamaan Tallinnan toimipistettä uudelle tasolle.

– Se oli urani kohokohta. Toimeksiantona oli, että rakenna samat prosessit ja työkalut kuin Suomessa. Olin siellä ilman mitään tukiverkostoja, enkä tuntenut paikallista lainsäädäntöä.

Soinio oppi Ixonosissa myös siitä, miten isot konsernit toimivat, sillä hän nousi johtoryhmään.

Ympyrä sulkeutui

Ixonosin jälkeen Soinio toimi teknologia-alan startupissa vuosina 2011–2013 ja Turun kaupungilla viime vuoden tammikuuhun asti.

Nyt Soinio on ohjelmistoyhtiö Vaadinin tuotekehitysjohtaja. Hän kokee ympyrän sulkeutuneen, kun hän on jälleen ohjelmistojen parissa.

Urallaan Soinio on aina pyrkinyt olemaan avoin uusille mahdollisuuksille.

– Kun olen kokenut, että en kehity, olen pyrkinyt hakemaan jotain uutta.

Vaadinissa Soinion vastuulla on esimerkiksi miettiä yhtiön strategiaa, kehittää toimintaa ja asettaa henkilöstölle tavoitteita.

– Työkaverit ovat korkeasti koulutettuja, itseohjautuvia ja hirveän fiksuja. Minä mietin, että mitä tehdään ja miksi, he päättävät miten. Insinöörimaailmassa on aika helppoa toimia, koska asioista puhutaan suoraan.

Osaajia on tullut paljon ulkomailta, minkä ansiosta työpaikat ovat kansainvälisiä.

Vaikka Turku on tullut viime vuosina tunnetuksi useimmiten meriteollisuudesta, muistuttaa Soinio, että alueelle on viime vuosina syntynyt merkittävä ict-keskittymä.

– Tänne on tullut kymmeniä uusia yrityksiä parin vuoden sisään. Esimerkiksi Vincit, Nebula, Reaktor, Solita ja Protagon.

Tämä on aiheuttanut myös sen, että osaajista on pula. Osaajia on tullut paljon ulkomailta, minkä ansiosta työpaikat ovat kansainvälisiä.

Esimerkiksi Vaadinissa on ammattilaisia yli 30 maasta. Osa heistä tekee töitä edelleen kotimaastaan, kuten Venäjältä tai Espanjasta.

– Tänä päivänä ei ole työnteon kannalta niin väliä, missä asuu.

Henkilökohtaisesti Soinio on tosin päättänyt asua Turussa.