Valkoista pigmenttiä Norjasta

Tomi Niitin isä matkusteli töiden takia paljon. Postikortit maailmalta herättivät nuoressa Tomissa uteliaisuuden nähdä uusia paikkoja ja kulttuureita.

– Päätin, että jossain välissä minäkin työskentelen ulkomailla. Kaverit lähtivät Chileen, Australiaan ja Jenkkeihin – ja sinne kuvittelin itsenikin. En olisi ikinä uskonut päätyväni tänne, Niitti kertoo.

Hän asuu pienessä Elnesvågenin kylässä Norjassa ja työskentelee paikallisella sopimuksella prosessi-insinöörinä Omya Hustadmarmor -nimisessä yrityksessä. Se on maailman suurin kalkkikivestä valkoista pigmenttiä tekevä tuotantolaitos.

Niitti on asunut ulkomailla kohta 18 vuotta.

– Mitä pidempään olen ollut pois Suomesta, sen epätodennäköisempää on, että palaisin takaisin.

Amsterdamin kautta Elnesvågeniin

Niitti opiskeli diplomi-insinööriksi TKK:ssa pääaineenaan mineraali- ja partikkelitekniikka. Hän valmistui vuonna 1997.

– Olin puoli vuotta labrassa töissä. Tuolloin ei ollut helppo saada alan töitä. Mahdollisuus, että olisin aloittanut jatko-opinnot, oli 50–50.

Niitti sai kuitenkin työpaikan Mondo Mineralsin Sotkamon tehtaalta ja muutti Helsingistä Kajaaniin. Vuoden kuluttua hän sai siirron Amsterdamiin ja 2,5 vuoden kuluttua Norjaan. Siirrot tapahtuivat saman konsernin sisällä. Niitti teki päätöksen siirtyä Amsterdamiin ja Norjaan mietittyään asiaa vain pari päivää.

– Minulla oli siihen mahdollisuus, enkä ole katunut päätöksiäni. Mitä kauemmin on töissä Suomessa, sen vaikeampi on lähteä. Jos kuviossa on mukana esimerkiksi puoliso tai perhe, muutto ulkomaille voi olla vaikea.

Niitti suosittelee ulkomaille muuttoa siitä haaveileville, mutta huomauttaa, että muuttoon pitää olla harkitut ja perustellut syyt. Kun on tehnyt päätöksen lähteä, siitä täytyy pitää kiinni.

– Ei kannata lähteä ulkomaille ongelmia pakoon, ne seuraavat varmasti perässä. Olen pitänyt ohjenuorana sitä, että jos puolen vuoden kuluttua muutosta elämä on päin peetä, niin sitten on aika arvioida tilanne uudestaan. Pari huonoa päivää ei ole riittävä syy.

Kivistä paperia

Omya Hustadmarmor valmistaa kalkkikivestä valkoista pigmenttiä. Elnesvågenin tehtaalta siitä menee vientiin jopa 99,9 prosenttia – lähinnä paperiteollisuuden käyttöön. Siitä tehdään paperin täyteainetta ja päällystettä. 

– Kopiokonepaperista neljäsosa on kiveä, hyvälaatuisen aikakauslehden paperista jopa puolet. Se kivi on meidän valkoista pigmenttiämme.

Kuluneen 15 vuoden aikana Niitti on työskennellyt Omyalla erilaisissa tutkimus-, tuotanto-, logistiikka- ja projektitehtävissä. Viimeiset pari vuotta hän on toiminut tuote- ja prosessikehityksen parissa.

Elnesvågenin tehtaalla on noin 130 vakituista työntekijää, joista Niitti on ainoa suomalainen. Työkieli on norja ja englantia käytetään raportoinnissa.

– Uuden kielen opiskelu kannattaa aloittaa heti. Arki helpottuu, kun osaa paikallista kieltä edes auttavasti.

Omyalla on yli 180 tehdasta ympäri maailmaa. Niitti on ollut monessa niistä työkomennuksella – joskus viikon, toisinaan melkein vuoden. Tehtäväkierto ja ulkomaanprojektit ovat pitäneet hänen työnsä kiinnostavana.

– Eksoottisin kokemus oli kahden kuukauden projekti Etelä-Koreassa.

Niitin mukaan työkulttuuri Norjassa on melko samanlainen kuin Suomessa. 

– Kulttuuri on toki työpaikkakohtaista. Täällä hierarkia ei ole vahva, mutta asioista ehkä keskustellaan ennen päätöksen tekoa enemmän kuin Suomessa.

Työkulttuuria haastavampaa on ollut uuden sosiaalisen verkoston luominen.

– Sitä on ”new kid in the town” aika pitkään samalla, kun edellisen asuinpaikan verkosto pikkuhiljaa häviää. Toisaalta on hienoa, että saa tavata ihmisiä ja oppia heidän kulttuuristaan.

Tomi Niitti asuu Elnesvågenin pikkukylässä Norjassa. Noin 20 kilometrin päässä Moldessa on lähin lentokenttä. – Ei täällä sentään ihan jumalan selän takana olla, hän sanoo.

Nyppylöitä ja neliveto

Niitti vahvistaa käsityksen siitä, että Norja on Suomeenkin verrattuna kallis maa. Toisaalta myös palkat ovat korkeammat.

– Vertailua vaikeuttavat valuuttakurssin vaihtelut euron ja norjan kruunun välillä, mutta kyllä täällä tienaa ihan hyvin. Palkasta jää joitakin kruunuja sukanvarteen.

Kun Niitti muutti Norjaan, byrokratia ei tuntunut liian hankalalta. Norjalla on EU:n kanssa kattavat sopimukset, ja työnantaja auttoi Niittiä asioiden hoitamisessa. Sen sijaan ilmasto ja ruokakulttuuri ovat välillä haastaneet hänet.

– Täällä Atlantin rannalla ei ole kaikkein aurinkoisinta. Vettä ja lunta tulee kiitettävästi. Neliveto autossa helpottaa elämää huomattavasti talvisin.

Hän asuu omakotitalossa norjalaisen puolisonsa kanssa. Kotikielenä on norja.

– Olen oppinut pitämään norjalaisista ruoista, kuten oudoista syvänmeren kaloista. Parempi puolisko harjoitteli pari vuotta saunomista ja tykkää siitä nykyään. Jouluna meillä on yhtenä päivänä norjalaiset sapuskat ja toisena suomalaiset kinkkuineen ja laatikoineen.

Niitti kehuu Elnesvågenin luontoa fantastiseksi. Hänen kotinsa takaa nousee kilometrin korkuinen ”nyppylä”, kuten hän sitä itse nimittää. Vapaa-aika kuluu luonnossa liikkumisen ja matkustelemisen lisäksi lukien ja keilaten.

– Ja on minulla pari pahettakin, kuten kuubalaiset sikarit ja skotlantilaiset viskit.