Södertäljen Ica Maxi -kauppias Jonas Berg haluaa ratkaista kaupungin järjestäytyneen rikollisuuden ongelmat tarjoamalla työtä.
2020-lukulaisen vitsin mukaan Södertäljessä on kolme vahvaa instituutiota: kuorma-autovalmistaja Scania, lääketehdas Astra Zeneca sekä mafia.
Eikä se nyt pelkkä vitsi ole. Perinteikäs teollisuuspaikkakunta noin 30 kilometriä Tukholmasta lounaaseen on yksi Ruotsin pahiten jengirikollisuudesta kärsineistä kunnista. Arvostetun kriminologin Amir Rostamin mukaan organisoitunut rikollisuus on Södertäljessä vakava kilpailija valtiolle ja levittäytynyt kaupungin joka soluun. Jopa Södertäljen käräjäoikeus on vuokralaisena rikollisten pyörittämän yhtiön kiinteistössä.
Suomalaisillekin tilanne saattaa olla tuttu tuoreesta tv-draamasarjasta Taelgia, joka käsittelee juuri Södertäljen maahanmuuttajanuorten elämää, näköalattomuutta, jengien vetovoimaa ja armottomuutta.
Millaista on pitää ruokakauppaa Södertäljen pahimpien ongelmalähiöiden kupeessa?
Tosi kivaa, sanoo Ica-kauppias Jonas Berg.
”Me emme tuomitse ketään”
Bergin Ica Maxi Vasa Handelsplats muistuttaa suomalaista Citymarketia. Se ottaa joka vuosi vastaan 100–150 harjoittelijaa tai työelämään tutustujaa. Näistä huomattavan moni on vasta maahan muuttanut, kielitaidoton, syrjäytynyt tai syrjäytymisvaarassa, kouluttamaton, pitkäaikaistyötön tai nuori ja näköalaton. Harjoittelijoista noin 60–70 on sittemmin päässyt töihin Bergin kauppaan.
”Me emme tuomitse ketään. Yritämme saada ihmiset töihin sillä, että emme välitä pätkääkään, mitä he ovat aiemmin tehneet. ’Näytät vahvalta kaverilta, tule töihin, nämä pitäisi hyllyttää’”, Berg sanoo.
Bergin mielestä kaupan henkilökunnan on heijasteltava asiakaskuntaa.
”Täällä joutuisit ongelmiin, jos rupeaisit palkkaamaan ihmisiä, jotka eivät asu Södertäljessä, tai pelkästään sinisilmäisiä blondeja.”
Bergin mukaan hänen kaupassaan ei ole ainakaan enempää ongelmia näpistelyn tai häirinnän kanssa kuin muissakaan kaupoissa, kenties jopa vähemmän. Hänen mukaansa ”kukaan ei varasta kaveriltaan”.
Kauppa pyrkii aina osallistumaan, kun paikalliset pyytävät sponsoria urheilujoukkueelle tai arpajaispalkintoja. Berg näyttää kaupan takahuoneessa tilavaa neuvottelutilaa, jossa paikalliset seurat ja yhdistykset saavat pitää kokouksiaan ilmaiseksi. Viereiseen oleskeluhuoneeseen Berg on kutsunut lähikoulujen ysiluokkia parin tunnin vierailulle, ihan vain tutustumaan.
Täällä joutuisit ongelmiin, jos rupeaisit palkkaamaan ihmisiä, jotka eivät asu Södertäljessä, tai pelkästään sinisilmäisiä blondeja.”
”Meillä oli juuri viisikymmentä ysiluokkalaista täällä, ja puhuimme heidän kanssaan tulevaisuudenuskosta. Siitä miten haetaan töitä ja miksi koulu on tärkeää. Moni heistä oli luopunut toivosta. He eivät uskoneet, että nuo asiat koskevat heitä. Ja minä ymmärrän heitä!”
Poliisin mukaan organisoituun rikollisuuteen on sekaantunut yli 200 nuorta Södertäljessä.
Koko ajan tekemistä
Kun Jonas Berg oli lapsi, hänen isänsä pyöritti nuorisokotia ja perhe asui sen vieressä.
”Vietin paljon aikaa näiden 15–17-vuotiaiden kanssa, ja isä sanoi aina, että heissä ei ole mitään vikaa, heillä vaan on ollut tosi vaikeaa.”
Bergin isän yksi metodi oli järjestää nuorille koko ajan tekemistä. Silloin ei ehdi hankkiutua ongelmiin. Nyt Berg tekee itse samaa.
”Me hyllytämme, myymme creme fraichea ja leivomme leipää. Ajatus on vähän sama kuin isälläni: kun tekee asioita yhdessä, oppii tuntemaan toisensa, saa paljon vastuuta ja syntyy sosiaalinen kontrolli.”
Ensi vuonna Ica Maxi Vasa täyttää 20 vuotta. Sitä ennenkin Berg on toiminut kauppiaana yksinomaan huonomaineisilla alueilla Tukholman seudulla: Vårberg, Rågsved, Fisksätra, Hallunda. Siihen on kaksi syytä.
”Toisaalta silloin etenee uralla hieman nopeammin, kun yhtä moni ei hae kauppiaiksi niille alueille. Toisaalta minä tykkään tästä. Tämä on hauskaa ja tämän minä osaan. Sain sen kotoa mukaani ja olen harjoitellut 35 vuotta.”
Hän palaa toistuvasti isänsä oppeihin.
”Sanomme aina, että vaatimukset ovat rakkautta. Jos sinulta ei vaadita mitään, et ole minkään arvoinen. Mutta jos vaaditaan, että sinun on tehtävä töitä, sinulta odotetaan jotain, se nostaa itsetuntoa aivan kaikilla”, Berg sanoo.
”Sama se, vaikka et puhuisi kieltä tai olisit istunut pitkän vankilatuomion tai olisit jättänyt koulun kesken tai olisit ollut poissa työelämästä vuosikymmenen. Sellaisilla ihmisillä on usein todella surkea itsetunto. Jos heitä ihan vain kehaisee hyvästä duunista, he kasvavat heti 20 senttiä.”
Berg on Ruotsidemokraattien kanssa yhtä mieltä siitä, että maahantulijoille pitäisi asettaa kovemmat vaatimukset, mutta eri syistä.
”Heidän ajatuksensa kumpuaa vihasta, minun rakkaudesta. Mutta me haluamme samoja toimia. Olemme olleet aivan liian sinisilmäisiä Ruotsissa. Olemme antaneet asioiden tapahtua.”
Konsepti laajenee muualle Ruotsiin
Moni yrittäjä varmaan haluaisi toimia kuten Berg, palkata syrjäytymisvaarassa olevia, mutta epäröi. Miten Berg rohkaisisi epäröijiä?
Berg heittää pöydälle paperinipun. Påfart Ica lukee päällimmäisen sivun luentokalvossa. Se on Ica:n uusi konsepti syrjäytymisen ehkäisyyn työharjoittelun avulla.
Siinä työvoimatoimisto yhdessä kauppiaan kanssa valitsee harjoittelijat ja huolehtii vakuutukset ja tukirajat, Ica:n koulutusyksikkö vastaa koulutuksesta ja projektirahoituksesta, kauppa tarjoaa harjoittelupaikan ja ohjausta. Harjoittelu kestää vähintään kolme kuukautta, ja lopuksi harjoittelija saa arvosanan, työtodistuksen ja opastusta cv:n kirjoittamiseen.
Käytännössä juuri tätä Berg on tehnyt koko uransa. Ensi vuoden alusta alkaen auki kirjoitettua konseptia pilotoidaan kymmenessä Ica-myymälässä ympäri Ruotsin.
Entä jos ei ole hienoa konseptia ja kaupan alan jättiä taustalla?
”Silloin pitää vain uskoa ajatukseen, että parempi ja turvallisempi yhteiskunta luodaan sitä kautta, että kaikilla on töitä.”
Kännykkä voi olla hyödyksi työvuoroissakin
Berg sanoo olevansa visionääri ja ohjaa käytännön kysymykset kaupan henkilöstöpäällikölle Sandra Hembergille.
”Hän on tehnyt tätä 16 vuotta, hänellä on musta vyö.”
Hemberg kertoo, miten harjoittelijoita ohjataan, jos he eivät osaa kieltä tai tunne työelämää ylipäätään.
”Jos kielitaito on heikko, silloin perehdytän paljon perusteellisemmin. Käytän paljon kehonkieltä ja tuplavarmistan, että info menee perille.”
Hemberg selittää uusille, miten leimataan sisään työvuoroon, miten toimitaan hätätilanteissa, miten ilmoittaudutaan sairaaksi ja että kaupan tavaroita ei saa ottaa, koska se on varkaus.
Kännykän käytöstä väännetään nuorten kanssa, mutta toisaalta kännykkä on myös hyödyllinen työväline: jos esimerkiksi jonkun tuotteen ruotsinkielinen nimi on vieras, sitä voi hakea Googlen kuvahaulla.
Kauppa ei ole pitkiin aikoihin joutunut tekemisiin järjestäytyneen rikollisuuden kanssa. Hemberg koputtaa pöytää ja toivoo, ettei joudukaan.
Hankalia tapauksia voivat olla Hembergin mukaan pitkään tai aina työelämästä poissa olleet naiset.
”Keski-ikäiset naiset vaikka Irakista”, Hemberg sanoo.
”Heidän odotetaan pitävän huolta miehestään ja lapsistaan. Niinpä he sanovat, että ’en voi aloittaa aikaisin, minun pitää viedä lapset, en voi olla myöhään, minun pitää hakea lapset, pitää mennä lapsen kanssa lääkäriin, pitää hoitaa sairasta lasta’. Mutta Ruotsissa se ei mene niin!”
Silloin Hemberg istuu heidän kanssaan alas ja selittää, että tuolla asenteella he eivät ikinä saa töitä harjoittelun jälkeen, että miehen täytyy myös osallistua.
”Eikä se nyt aina ole niinkään, että heidän miehensä ovat koulutettuja ja tienaavat paljon. Nämä naiset saavat kunnon itsetuntobuustin, kun he alkavat itse ansaita rahaa.”
