Lapseni leikki uunipankolla legoilla. Ihmettelin, kun leikin äänet olivat yksipuolisen kiivaita tiuskaisuja. Höristin korvani ja sain selville, että isä-ukkeli se siellä komensi lapsiaan iltapuurolle.
Leikki jatkui, tilanne vaihtui. Seuraavaksi isosiskohahmo komensi epäkohteliaasti pienempiä sisaruksiaan siivoamaan jälkensä, koska he olivat käyneet luvatta hänen huoneessaan. Kaiken kruunasi, että oikean elämän isosisko saapui huoneeseen ja huusi uunipankolle: “Oo hiljaa, sä huudat!”
Onneksi oli energiaa sen verran, että kävelin vessan peilin eteen sen sijaan, että olisin alkanut ihmetellä oiretta. Mistäpä muualta he olisivat oppineet tapansa keskustella paitsi vanhemmiltaan.
Luomme itse oman ympäristömme. Emme toki yksin, mutta omat tekomme vaikuttavat paljon siihen, miten lähimmäisemme suhtautuvat meihin.
Anna aamuhali lapselle, ja hän oppii halaamaan. Tervehdi, ja sinua tervehditään.
Ymmärryksen ja ystävällisyyden hinta on halpa ja vaikutus suuri. Yhtä suuri vaikutus on ikävillä sanoilla ja epäreilulla kohtelulla.
Työkontekstissa asiaa on käsitelty The Economistin Bartleby-kolumnissa tänä vuonna eri näkökulmista. Karkauspäivänä Bartleby argumentoi, miten suuttuminen on joskus sallittua, mutta vain jos lautaset eivät lennä seinään: “Kiukkuun liittyy hallinnan menetys. Ollakseen tehokasta työpaikalla, kiukkua on säädeltävä huolellisesti.”
Kolme viikkoa aiemmin Bartleby käsitteli reiluutta. Lopputulosten reiluudesta on eri tilanteissa paljon eri näkemyksiä. Useimmat voivat kuitenkin olla yhtä mieltä siitä, onko prosessi ollut reilu vai ei.
Kiukun ja turhautumisen ilmaiseminen on sallittua, jopa toivottavaa, oltiin sitten kotona, töissä tai vapaa-ajan projekteissa. Silti on väliä, tekeekö sen reilusti vai pikkumaisesti.
Epäreilu ja epäkunnioittava kommunikaatio voi hetkellisesti tyydyttää suuttunutta henkilöä. Tiuskinta ja kiukkuilu eivät kuitenkaan rakenna auktoriteettia, vaan rapauttavat sitä.
Paula Vesalaa mukaillen: Maailmassa on monta tapaa hankkia kunnioitus. Yksi niistä on peruskunnioitus kanssaihmisiä kohtaan, oli kyse sitten omista lapsista, kollegoista tai alaisista.
Siksi yritän joka päivä parantaa omaa viestintääni. Tiuskivia legoukkeleita mieluummin kuuntelen sellaisia, jotka keskustelevat kohteliaasti ja tiukan asiallisesti.
Kirjoittaja työskentelee datapäällikkönä Mediakonserni Keskisuomalaisessa ja on koulutukseltaan VTM ja DI.
- Haluatko lukea muita näkemyksiä? Lisää TEK-lehden kolumneja löydät täältä.