Opiskelijat tilaavat haalarinsa ryhmätilauksina. He valitsevat haalarin värin ja lisäominaisuudet, listaavat tilausmäärät per koko ja kertovat haalareihin tulevat logot.
Esimerkiksi Silkkipaino Tam-Folio tarjoaa 20–30 erilaista värivaihtoehtoa kankaiden saatavuuden mukaan. Opiskelijahaalarit.fin valikoimassa on 25 vakioväriä, mutta erikoisvärejäkin on mahdollista tilata.
Rahalla saatavia haalarin lisäominaisuuksia ovat esimerkiksi erivärinen tasku tai hiha, koristeraidat, huppu, olkapoletit, erilaiset lisätaskut ja kuminauhat hihan- ja lahkeensuihin.
– Periaatteessa haalaria voi muokata täysin vapaasti, Jussi Leppänen Tam-Foliolta sanoo.
– Rajana ovat mielikuvitus ja budjetti, linjaa Opiskelijahaalarit.fi:n yrittäjä Tommi Kivistö.
Kivistön mukaan opiskelijajärjestöt eivät vaihda haalarinsa väriä, mutta uusien järjestöjen myötä valikoituu uusia värejä. Esimerkkinä uudesta väristä Kivistö nimeää taivaansinisen.
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)
Asiakas vahvistaa tilauksen tehtyään haalareista mallikuvan. Kun mallikuva on valmis, alkaa tuotannon suunnittelu – milloin kankaat leikataan, milloin printtaus tehdään kangaspaloihin ja milloin on ompelu. Tam-Folion kankaiden hankinnasta vastaa ompelimo, Opiskelijahaalarit.fi vastaa kankaiden hankinnasta itse.
– Kun ostan kankaita vuoden alussa, määrä on luokkaa sata kilometriä kangasta. Ennen koronaa tein tilauksen maahantuojalta, mutta nykyään tilaan kankaat suoraan tehtaalta, Kivistö kertoo.
Opiskelijahaalareissa haalareiden kankaat ovat pääasiassa kustannussyistä kiinalaista alkuperää. Materiaali on enstex-tyyppistä puuvilla-polyesterisekoitetta. Erityisissä väreissä, kuten oliivinvihreässä, kangas on Euroopasta. Asiakas ei yleensä valitse kustannussyistä eurooppalaista kangasta.
– Tässä on kysynnän ja tarjonnan ongelma. Haalareihin sopivia eko- ja kierrätyskankaita ei ole tarjolla yhtä paljon kuin esimerkiksi trikoo- ja collegekankaissa. Kangastehtaille opiskelijahaalarit ovat marginaalinen tuote, Kivistö sanoo.
Kivistön mukaan ekokankaan kysynnän täytyisi tulla työvaatepuolelta, jotta kysyntä on tarpeeksi suurta, että se alkaa vaikuttaa myös tarjontaan ja kankaiden hintaan. Hän arvioi, että tulevaisuudessa opiskelijahaalaritkin voivat olla isossa määrin esimerkiksi puukuitupohjaista kangasta, mutta siihen mennee vielä vuosia.
Tilaus lähtee Tam-Foliosta ompelimoon Tartoon. Opiskelijahaalarit.fi:stä tilaus lähtee ompelimoon Puolaan, missä haalarit myös printataan. Sitten alkaa odotus.
Kun valmiiksi ommellut haalarit saapuvat Tam-Foliolle Tampereelle, Leppänen ja yrityksen toinen omistaja Tomi Gullstén huolehtivat haalareiden painamisesta ja toimittamisesta loppuasiakkaalle eli opiskelijoille.
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)
Kivistö näkee valmiit haalarit vasta katukuvassa opiskelijoiden päällä, sillä valmis tuote menee suoraan asiakkaalle
Sesonki on syyskuusta laskiaiseen
Tänä Wappuna tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun Tommi Kivistö perusti Tampereelle Opiskelijahaalarit.fi-yrityksensä. Nyt Kivistön yritys myy vuodessa yli 25 000 haalaria. Se on hänen arvionsa mukaan yli puolet kaikista Suomen opiskelijahaalareista.
Silkkipaino Tam-Folion omistajat Jussi Leppänen ja Tomi Gullstén arvioivat myyvänsä vuodessa noin 2 000 – 3 000 opiskelijahaalaria. Yritys on 30-vuotias, Leppäsen ja Gullsténin johdolla se on toiminut viimeiset kymmenisen vuotta. Toisin kuin Opiskelijahaalarit.fi, Tam-Folion päätoimiala ei ole opiskelijahaalarit, vaan tekstiilimyynti ja erilaiset tekstiilimerkkaukset.
– Teemme kaikkea työvaatteista perinteisten mainostekstiilien kautta painettuun designiin. Ainejärjestöille ja tiedekunnille teemme haalareiden lisäksi esimerkiksi ainejärjestöpaitoja, Gullstén sanoo.
Kivistö pyörittää yritystään kotoa käsin yksin. Sesonkiaikana haalareiden ompelu työllistää Puolassa noin sata henkeä. Ydinsesonki on syyskuusta laskiaiseen.
Tam-Folion toimitilat ovat keskustan tuntumassa Tampereella. Yritys ompeluttaa haalarit Tartossa, mutta muu toiminta hoituu Suomessa. Gullstén ja Leppänen tekevät logojen ja mainosten painatukset kahdestaan, sesonkiaikana he palkkaavat tutun apulaisen.
– Aluksi painoimme haalarimainoksia alihankintana, mutta luovuimme siitä, kun omia asiakkaita alkoi olla enemmän, Tam-Folion kaksikko kertoo.
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)
Tampereen ylioppilaskunta TREYn Visiirilehti on arvioinut, että Suomessa on tällä hetkellä kymmenkunta haalaritoimittajaa.
– Varteenotettavia toimijoita opiskelijahaalaribisneksessä on vähenevässä määrin. Kangasta, tuotantoa ja ompelijoita on aiempaa vaikeampi saada, Kivistö kertoo.
Lue myös: Napeilla vai vetskarilla, ja minkälaisella – haalarien hankinta on tarkkaa hommaa
Lue myös: ”Valmistuisitte jo” – Merkilliset haalarit keräsivät kadulla kommentteja
Lue myös: Idea opiskelijahaalareista syntyi saunaillassa 60-luvun alussa
20. haalarivuosi jäi kokematta
Vilho Myllykangas pyöritti 19 vuotta Haalarikauppa Myllykangasta, kunnes pani pillit pussiin. Nyt hän tekee LVI-rakentamiseen liittyvää konsultointia Nordic Bright -yrityksensä kautta ja pyörittää Millmoor Records & Productions -levy-yhtiötä Tampereella.
– Haalarien myynti oli kivaa ja monipuolista puuhaa! Tykkäsin tehdä töitä opiskelijoiden kanssa, hän muistelee.
Vilho Myllykangas hoiti haalareihin liittyen kaiken myynnistä tilausten tekemiseen, kangasostoihin ja rahteihin. Hän tilasi kankaat Finlaysonilta, mutta myös ulkomailta kuten Pakistanista ja Hollannista. Joskus hän valmiseli painomateriaalin asiakkaan puolesta painolle.
– Halusin, että tilaus on opiskelijoille mahdollisimman helppoa, koska heillä on muutakin tekemistä.
Vuonna 2018 Myllykangas lopetti haalarien myynnin. Hän kertoo, että syynä oli silloisten yhteistyökumppanien toimitusongelmat.
– En myöskään löytänyt ompelimoa, joka olisi täyttänyt vaatimukseni liittyen toimitusvarmuuteen ja ompelujäljen laatuun.
Vilho Myllykankaalla ei ole omia haalareita, mutta 19 vuoden haalarikokemuksella hän osaa antaa neuvon:
– Liian iso haalari haittaa vähemmän, kuin liian pieni. Ison haalarin alle mahtuu hyvin muutkin vaatteet.
