Tärkein sääntö on: opiskelijahaalarit päällä ei saa perseillä. Tätä ohjetta Oulun yliopiston tietojenkäsittelijöiden kilta Blanko ry:n puheenjohtaja Veera Kiiskilä haluaa painottaa.
– Haalareissa ollaan kivasti toisia ihmisiä kohtaan, kunnioitetaan toisia ja ollaan ystävällisiä, Kiiskilä sanoo.
Kunhan tätä ohjetta noudattaa, saa haalareillaan jokainen tehdä mitä haluaa. Ainakin melkein, nimittäin perussääntöihin kuuluu, että haalarin saa pestä vain, jos on itse haalarinsa sisällä. Käytännössä tämä tarkoittaa uimista haalareissa. Haalarimerkit pitää ommella itse, eikä esimerkiksi liimata.
Kiiskilän mukaan viime vuosina blankolaisista enää harva käyttää haalaria ylös asti napitettuna. Yleensä haalari solmitaan vyötäisille.
– Tuntuu että monet teekkarit napittavat edelleen haalarin ylös asti, hän sanoo.
Oulun yliopiston Sähköinsinöörikilta ry:n suhdevastaava Anders Nikula tosin toteaa, että usein haalari jää itselläkin vyötäisille. Vain laskiaisena ja muissa viileämmän kelin ulkoaktiviteeteissa haalari on kokonaan päällä, koska se lämmittää ja suojaa. Sähköinsinöörikillan haalarit ovat vettä hylkiviä.
Mainospaikat käyvät kaupaksi
Koska haalari sidotaan toisinaan vyötäisille, kysytyimpiä mainospaikkoja ovat haalarien aina esillä olevat lahkeet. Teoriassa opiskelijahaalarissa olisi lähes 30 mainospaikkaa. Käytännössä paikkoja on vähemmän: Sähköinsinöörikillalla niitä on 16, Blankolla 22.
Anders Nikula hoitaa kiltansa haalaritilaukset sekä haalareiden mainospaikkojen myymisen yrityksille nyt jo toista vuotta.
– Koronan takia sponsorointi-into hieman laski, mutta nyt yrityksillä on taas selvästi enemmän kiinnostusta. Täällä Oulussa tekniikan alalla meillä on hyvä tilanne, kun täällä on paljon tekniikan alan yrityksiä, Nikula kertoo.
Veera Kiiskilän kokemus on samanhenkinen. Hän toimi viime vuonna Blankon yrityssuhdevastaavana ja hoiti kiltansa haalarien mainospaikkojen myynnin yhdessä suhdetiimin kanssa.
– Mainospaikat on helppo saada myytyä. Enemmänkin menisi, kuin mitä on tarjota.
Yritykset ostavat haalareihin paikan joko viralliselle logolleen tai haalaria varten räätälöidylle logolle. Kiiskilä kertoo, että esimerkiksi ohjelmisto- ja tuotekehitysyritys Huld painatti mainospaikalleen tekstin Huld my beer.
Sähköinsinöörikillan ja Blankon haalarit ovat pitkälti pysyneet samannäköisinä vuodesta toiseen, näkyvin muuttuva tekijä on nimenomaan yritysten logot. Suurin ero kahden killan haalareissa on selässä oleva killan logo ja haalarin väri: Sähköinsinöörikillalla se on sähkönsininen ja Blankolla tummansininen.
Haalarihankinnan vuosikello
Sekä Blanko että Sähköinsinöörikilta tilaavat opiskelijahaalarinsa kerran vuodessa. Mainospaikkojen myynti alkaa jo keväällä. Siihen saattaa mennä kuukausiakin, koska yritysten edustajat voivat olla kiireisiä.
Oulun Teekkariyhdistys hoitaa haalareita myyvien yritysten kilpailutuksen. Anders Nikula ja muiden teekkarikiltojen suhdevastaavat pääsevät äänestämään, mistä haalarit tilataan. Viime vuosina valinta on kohdistunut Opiskelijahaalarit.fi-yritykseen, koska sen haalareissa on oululaisteekkarien mielestä hyvä materiaali, hinta on kohdillaan ja haalareihin on voinut valita monia lisäominaisuuksia. Esimerkiksi Sähköinsinöörikilta valitsee haalareihinsa likaa ja vettä hylkivän kankaan, paitakaulukset, vyölenkit, kaksisuuntaisen vetoketjun ja kuminauhat lahkeiden ja hihojen suuhun.
Blanko ei ole teekkarikilta ja se hoitaakin haalaritoimittajien kilpailutuksen itse. Viimeisin kilpailutus oli tänä keväänä. Blankon hallitus valitsi haalaritoimittajaksi Opiskelijahaalarit.fi-yrityksen.
– Meille on tärkeää, että haalareissa on olkapoletit ja paitakaulukset. Lisäksi lahkeet pitää saada kiristettyä kuminauhalla ja vetoketjullisia taskuja pitää olla haalareissa riittävästi. Meillä on myös aina edessä kiinnitys metallinapeilla eikä vetoketjulla. Tämä helpottaa haalareiden pitämistä solmittuna vyötäisillä. Jos yritys tarjoaa nämä ominaisuudet haalareihin, niin sitten tarjouksen hinta ratkaisee valinnan, Kiiskilä sanoo.
Kun fuksit eli uudet opiskelijat aloittavat opintonsa syksyllä, killat tekevät haalaritilauksen. Haalariyritys lähettää killoille sovituskappaleet, joiden perusteella jokainen löytää sopivan koon itselleen.
Kun yrityssuhdevastaavat ovat saaneet kerättyä yritysten logot haalareihin, haalarien toimittaja lähettää haalarikartan. Siinä jokainen mainos on paikoitettu haalariin ja jos kaikki on kunnossa, tilaus lähtee tuotantoon.
Valmiit haalarit saapuvat kampuksille vuodenvaihteessa. Kun Nikula oli fuksi, hän sai omat haalarinsa vasta helmikuussa. Suhdevastaavana hän otti tavoitteekseen nopeuttaa haalaritilausta ja onnistui – fuksit saivat haalarinsa jo joulukuussa.
Haalarien saavuttua on aika kastaa ne. Perinteet vaihtelevat killoittain. Esimerkiksi Blankolla haalarikaste alkaa virallisella osuudella. Jokainen uusi haalarinomistaja ikuistetaan valokuvaan killan puheenjohtajan kanssa. Sitten kaikki lausuvat haalarivalan. Vala sisältää ammattiylpeyteen ja opiskelijatoveruuteen liittyviä asioita. Tämän jälkeen kippistetään shotilla, joka voi olla myös alkoholiton. Kaikki pukeutuvat haalareihin yhtä aikaa ja sitten ilta jatkuu juhlinnan merkeissä.
Sähköinsinöörikillalla ei ole yhtä vakiintunutta kastetapahtumaa, vaan yleensä kaste on ensimmäinen opiskelijatapahtuma, johon haalarit saadaan. Nikula muistaa omalta tutorvuodeltaan ompeluillan, jossa fuksit kiinnittivät uusiin haalareihinsa merkkejä ja söivät pizzaa.
– Etiketti on, että yrityksen logoja ei peitetä haalarimerkeillä ennen kuin muualta haalarista tila on loppu. Myös joillekin merkeille on vakiintunut paikka. Esimerkiksi kiltamme Ässät hihassa -merkki kuuluu ommella hihaan, Nikula kertoo.
– Yhtenä Wappuna kuuntelin koko yön Rattoradiota, koska poikaystäväni piti siellä Kidutuskammio-ohjelmaa. Ompelin samalla haalarimerkkejä. Yhdessä yössä sai yllättävän monta merkkiä ommeltua, Veera Kiiskilä muistelee.
Kun Nikula ja Kiiskilä valmistuvat, he eivät aio luopua haalareistaan.
– Ei niitä voi hävittää! Ehkä elän kuplassa, mutta kaikki opiskelijakaveritkin tuntuvat suhtautuvan sentimentaalisesti haalareihinsa, Kiiskilä kertoo.
Ja nyt kun molemmat ovat vielä opiskelijoita, haalarit ovat totta kai päällä myös Wappuna.
– Haalareissa on mukava olla. Haalareista tunnistaa oman killan tyypit ja se madaltaa kynnystä mennä juttelemaan, myös tuntemattomille, Nikula sanoo.
Lue myös: Näin syntyy 28 000 opiskelijahaalaria vuodessa
Lue myös: ”Valmistuisitte jo” – Merkilliset haalarit keräsivät kadulla kommentteja
Lue myös: Idea opiskelijahaalareista syntyi saunaillassa 60-luvun alussa