Kruunuvuorensillan 135-metriä korkean pylonin rakentaminen jatkuu ensi vuoteen asti. Vierailimme paikan päällä siltatyömaalla ja otimme selvää, miten silta on rakennettu.
Aurinko porottaa siniseltä taivaalta Helsingin Kruunuvuorensillan työmaalle. Päivä on lämmin, mutta mereltä puhaltava tuuli pitää huolen siitä, että sillalla on pikemminkin viileää kuin liian kuumaa.
Ei mikään hullumpi työpaikka, ainakaan tähän aikaan vuodesta.
”Merta näkee niin paljon, ettei tarvitse meren ääreen lähteä lomalle”, naurahtaa työyhteenliittymä Kruunusillat -urakan projektipäällikkö Jari Humalajoki.
Työt 1 200-metriä pitkällä Kruunuvuorensillalla ovat edenneet jo niin pitkälle, että sillan yli pääsee kulkemaan jalkaisin rannasta rantaan. Työmaa-alueella sen saavat toki tehdä vain työntekijät.
Myös vinoköysisillan pääkannattimen, 135-metrisen pylonin rakentaminen on alkanut.
”Se nousee sellaista neljän metrin viikkovauhtia”, Humalajoki kertoo.
Täydessä korkeudessaan pylonin pitäisi olla alkuvuodesta 2025.
Kiipeävällä muotilla valettavan pylonin alaosasta tulee kaksihaarainen. Haarat yhtyvät 77,5 metrin korkeudella, mikä tavoite saavutettiin nyt elokuussa.
Vieressä on nosturi, jota nostetaan korkeammaksi sitä mukaan kuin tarve vaatii.
”Korkeimmillaan se ulottuu 150 metriin”, kertoo hankkeen viestintävastaava Venla Ristola.
Nosturin koukkukorkeus on maksimissaan 148 metriä, ja huippu ulottuu 163 metriin.
Kun korkeutta tulee tarpeeksi, nosturia tuetaan erikseen harusten avulla, hieman samaan tapaan kuin vinoköydet pylonissa.
Kruunuvuorensilta koostuu kolmesta eri osasta. Korkeasaaren puoleinen tulosilta on pituudeltaan 250 metriä, ja sitä kannattelee viisi välitukea. Kruunuvuorenrannan puoleisella tulosillalla on pituutta 420 metriä ja välitukia 8 kappaletta.
Keskellä on sillan vinoköysiosuus, jota varten pylonia rakennetaan. Vinoköysiosuudella on pituutta 520 metriä.
Tällä hetkellä sillan vinoköysiosuus on väliaikaisten tukien päällä. Tuet poistetaan sitten, kun pyloni on valmis ja vinoköydet voidaan asentaa kannattamaan sillan keskiosaa.
”Se on meidän viimeinen rakennustekninen työvaihe. Sen jälkeen sillalle rakennetaan vielä ratikkakiskot, mutta se työ ei kuulu meille”, Humalajoki kertoo.
Humalajoki edustaa Kreaten ja YIT:n työyhteenliittymää, jonka tehtävänä on rakentaa Finkensilta ja Kruunuvuorensilta sekä tehdä välissä olevat Korkeasaaren maanrakennustyöt.
Ratikkakiskojen asennuksen ja kaiken muun rakennustyön tekee allianssi, jossa ovat mukana Helsingin kaupunki, NRC Group Finland, Ramboll, Sweco, Sitowise ja YIT.
Merinosturi auttoi
Rakennustekniseltä kannalta selkeä innovaatio oli rakentaa sillan vinoköysiosuus ennen varsinaisen pylonin rakentamista.
Sen vuoksi jättimäinen merinosturi tuli viime kesänä Norjasta asti nostamaan kahdeksan massiivista siltakehikkoa paikoilleen. Nosturin nostokapasiteetti oli peräti 800 000 kiloa.
Teräksisten kehikkojen pituus oli 50 metristä 72,5 metriin ja leveys 12 metristä 23 metriin. Ne muodostavat sillan kannen rungon vinoköysiosuudella.
Kehikkojen päälle tulee sillan kansilaatta. Valamattomista kohdista saattoi raudoituksen läpi nähdä vinotuen, joka esti teräksisiä kehikoita vääntymään ”salmiakiksi” nostovaiheessa.
”Nosturi nopeutti asentamista valtavasti. Jos siltaa ei olisi rakennettu näin, pyloni olisi pitänyt rakentaa ensin valmiiksi ja sitten sillan kantta 15 metrin pätkissä pylonista ulospäin.”
Vinoköysiä tulee yhteensä 17 paria. Jos silta olisi rakennettu jälkikäteen, rakennettavan lohkon pituus olisi ollut yhden vinoköyden kannattelema osuus, eli noin 15 metriä.
Entä olisiko sillan keskiosa voitu tunkata tukien päälle rannasta käsin kuten tulosillat?
”Lohkojen tunkkaus väliaikaisten tukien päälle olisi teoriassa onnistunut, muttei käytännössä, koska lohkot ovat niin painavia.”
Sillassa pituussuunnassa kulkevat teräksiset I-palkit ovat massiivisen kokoisia. Niillä on korkeutta perät 2,6 metriä. Pylonin kohdalla myös poikkipalkit ovat 2,6 metriä korkeita. Muualla poikkipalkit ovat matalampia.
Poikkipalkit kiinnitettiin pituuspalkkeihin 10 senttiä paksuilla hitsisaumoilla.
”Ne ovat työmaan isoimpia ja tärkeimpiä”, Humalajoki muistuttaa.
Poikkipalkit kulkevat pylonin läpi.
”Vasta kun nämä poikkipalkit oli asennettu ja hitsattu kiinni pituussuuntaisiin palkkeihin, voitiin aloittaa pylonin valaminen.”
Sillan kannen kohdalla pylonin muotti rakennettiin niin, että toinen poikkipalkki jäi toisen pylonin haaran betonivalun keskelle – ja toinen toisen.
Vesieriste sääsuojan alla
Tulosiltojen kannet on jo valettu sekä Korkeasaaren että Kruunuvuoren puolella.
Silloille on tehty 150 metriä sääsuojatelttaa kannen vesieristystä varten. Telttaa voidaan siirtää laakereiden avulla eteenpäin töiden edetessä.
”Vesieristeeksi laitetaan kaksinkertainen epoksi, jonka päälle tulee vielä kaksinkertainen kermi”, Humalajoki kertoo.
Eristykset valmistuvat seuraavan kahden kuukauden aikana.
Vesieristyksen jälkeen raitiotiealueelle valetaan suojalaatta, tehdään betoninen keskikaide ja asfaltoidaan kevyenliikenteenväylä.
Kruunuvuoren puolella kansilaatan päälle tulevaa ratalaattaa on valettu jo 310 metriä. Ratalaatta valetaan suojabetonin päälle. Siihen valettuihin kouruihin asennetaan ratikkakiskot.
Kiskojen kourumuottien raudoitukseen käytetään poikkeuksellisesti ruostumatonta terästä.
”Se on säilyvyyden varmistamiseksi. Tämä siltahan tehdään kestämään 200 vuotta.”
Ratikkakiskojen ja kevyen liikenteen väylän väliin tulee vielä betonikaide, jonka korkeus on 600 milliä. Sen päälle asennetaan teräskaide niin, että koko keskikaiteen korkeus on 1 200 milliä.
Kevyen liikenteen asfaltointikin on jo tehty sillan itäpäässä, mutta se on peitetty tukevalla sepelikerroksella työkoneiden takia.
Sillan itäpuolelle on asennettu myös tuulikaide kevyen liikenteen meren puoleiselle reunalle. Sen muodon on tarkoitus ohjata pahimmat tuulet pois sillalta.
Ainakin vierailupäivänä tuuli tuntui pääsevät kaiteen läpi vallan mainiosti.
Sillan yli polkeminen voikin tuulisella säällä käydä raskaaksi, sillä nousu Kruunuvuorenrannasta kohti pylonia on pitkä ja melko jyrkkä.
”Se on vielä jyrkempi toisessa päässä”, Ristola vinkkaa.
Lue lisää: